Vuoden Alumni Santeri Heinonen

Vuoden alumniksi 2019 hallitus valitsi yksimielisesti Santerin, jonka moni alumni tuntee esimerkiksi uraklubeilta tai vuosijuhlilta ja useampi tällä hetkellä opiskeleva pörssiläinen alumnien pitämästä uraworkshopista tai mahdollisesti vapun tapahtumista. Santerin iloisuus ja aidosti kiinnostunut asenne ei jää keneltäkään huomaamatta. Alumniaisten iltajuhlassa 26.10.2019 palkitsimme Santerin vuoden alumnina. 

Vuoden Alumni on yhdistyksen hallituksen myöntämä kunnianosoitus ansioituneelle alumnillemme. Vuoden Alumni valitaan kerran toimintavuoden aikana yhdelle henkilölle ja se myönnetään juhlallisin menoin. 

Kuva: Katarina Mustonen

Mitä teet ja missä meet nyt tällä hetkellä?
 
Vaikutan edelleen Jyväskylässä ja tänä syksynä tulee jo 20 vuotta kuluneeksi Valmet Oyj:llä ja sen edeltäjillä, josta sain aikoinaan 3. opiskeluvuonna kesätöitä ja sillä tiellä vielä ollaan. Olen toiminut pitkään henkilöstöhallinnon (HR) eri tehtävissä ja tehnyt pari vuotta siinä välissä sisäistä laskentaa taloustoiminnossa. Nykyinen päätehtäväni Valmetin pääkonttorin Talent Management -tiimissä on kehittää bisnesten ja toimintojen suorituskykyä. Käytännössä se tarkoittaa strategiaa tukevien koulutusohjelmien rakentamista ja toteuttamista. Pöydälläni olevissa ohjelmissa keskitytään asiakaskokemuksen ja jälkimarkkinabisneksen johtamiseen, rakennetaan innovaatiokulttuuria sekä hiotaan projektinjohtamiskyvykkyyksiä. Teen yhteistyötä niin koulutuskumppanien kuin metsä- ja energiasektorin avainasiakkaiden, lukuisten start-up-yrityksien sekä alihankkijoiden kanssa, mikä tekee työstäni erittäin mielenkiintoisen ja erottaa roolin monista muista HR-tehtävistä. Matkustan työni puolesta n. 3-4 kk vuodesta, joka tällaiselle seikkailijaluonteelle on varsin sopivasti. Koulutusohjelmien lisäksi päiviä täyttävät lukuisat muut vastuut ja projektit ja ehkä anekdoottina jos joku pohtii, lukeeko kukaan työsuhteen lopun exit-prosessin kaikkia lähtökyselyjen vastauksia, niin vastaus on kyllä ja nykyisessä konsernissa se olen minä.
 
Olen aktiivinen myös töiden ulkopuolella vauhtia ja jännitystä tuovissa lajeissa ja innostun helposti kokeilemaan kaikkea uutta.

Mikä on juuri nyt omalla alalla tai omassa työssä pinnalla/puheissa?
 
Toimialan osalta kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvät asiat sekä innovaatioprosessit ovat jo pinnalla ja tulevat esiin entistä vahvemmin. Tämä näkyy jo vahvasti tuotekehityksessä ja muutoksissa asiakkaiden käyttäytymisessä. Henkilöstöhallinnon osalta digitaalisaatio ja robotiikka alkavat (vihdoin) muuttaa perinteisiä hallinnollisia prosesseja, joita varsinkin palkka- ja työsuhteen elinkaareen liittyvissä asoissa on paljon. Talent Managementin osalta perinteiset esimies- yms. koulutukset ovat pääosin siirtyneet verkkoympäristöihin, joissa on mahdollisuus monimuotoiseen oppimiseen omalla ajalla. Pelillistäminen näkyy myös useissa toteutuksissamme. Rekrytointi painottuu yhä enemmän potentiaalisten kandidaattien löytämiseen ja uudenlaisiin arviointimenetelmiin. Itse näen, että olemme jo uuden teknologia-aallon kynnyksellä ja merkittävät panostukset moderniin henkilöstön kehitykseen luovat tulevaisuuden kilpailukykyä. 

Kyky löytää oikeanlaiset osaajat ja panostaa heidän kehittymiseensä erottaa menestyvät yritykset muista nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.

​Mikä valinta opiskeluaikana oli merkittävä suunnannäyttäjä uralle?
 
Olen vieraillut usein oppiaineinfoissa, korostanut keskeisten työvälineiden, kuten Excelin, osaamista, mutta myös kertonut tarinaa, miten tärkeää on tuntea itsensä sekä kerätä kokemusta siitä, minkä tyyppinen työ itselle soveltuu. Puskin itseni laskentaekonomiksi, mutta juuri kesätyöt HR:ssä osoittivat, että viihdyn paremmin sen tyyppisten tehtävien parissa. Olen kiitollinen Anna-Maija Lämsälle tuesta, jota sain kun tein kandikokonaisuuden myös johtamisesta. Tuolloin rakensin ensimmäisen HR-raportointimallin silloiselle Metsolle ja on ollut hauska huomata, että samat määritykset ovat vielä pääosin nykyisinkin käytössä. 
 
Mikä merkitys Pörssillä on sinulle?
 
Pörssi loi oman opiskelijaidentiteetin ja haalareita on tullut kannettua ylpeydellä kaikissa yhteyksissä. Ensimmäisen päivän nimenhuudosta lähtien olen saanut elinikäisiä ystäviä tästä piiristä. Olin opiskeluaikana varsin aktiivinen järjestökentässä, mm. Jyväskylän Akateemisten Reservinupseerien puheenjohtajana ja AIESECin hallituksessa, jolloin vielä n. 80 % hallituksesta oli Pörssiläisiä. Molempien yhdistyksien yhteistyö Pörssin hallituksen kanssa oli varsin saumatonta. Voin tunnustaa, että olin aikoinaan rinneriehan laskulaiteprojektissa, jolloin voittajaksi valittu ja savupanoksesta tuleen syttynyt SISU XA-180 -ajoneuvomme meni läpi pelon sekaisen ihmisjoukon lumifutisfinaaliin keskelle ja pysäytti lopulta koko Laajavuorentien liikenteen puoleksi tunniksi. Hyviä hetkiä. Opintojen loppuvaiheessa oli maine kampuksella jo hankittu ja suunta vei kohti Ilokiveä ja JYYn edustajistoa. Toimin yhden kauden Pörssi & Dumppi -edustajistoryhmän edaattorina ja kaksi seuraavaa vielä ryhmävastaavana ennen maisterinpaperien pokkaamista. Oli hienoa, että Pörssiläisinä pystyimme vaikuttamaan kaikkien opiskelijoiden elämään yliopistossa. Ehkä näkyvin aikaansaannoksemme tuolta ajalta lienee suojatie Spinaakkerin/MaE:n ja Agoran välillä. 
 
Valmistumisen jälkeen minulla on ollut mahdollisuus ystävystyä ja sparrata ajatuksia useiden Pörssin hallituksien ja nuorempien vuosikurssien kanssa. Nostan hattua Pörssin kykyyn ainejärjestönä kehittää toimintaa näin systemaattisesti vuosi toisensa jälkeen. 

Mikä on paras Pörssi-muisto?
 
Pohdin tähän ensin jotain asiallista, mutta ehdottomasti Vujut ja sillis! Vuodella ei niin väliä, Pörssin 30-, 40- ja 50-vuotisjuhlat on koluttu, jokunen siitä väliltäkin ja jokaisessa on sattunut ja tapahtunut. Vaikka frakki päällä lähtee liikkeelle, löytää sitä itsensä kuitenkin paljusta... joko frakilla tai ilman ja kaksi vuorokautta on yhtäkkiä kadonnut. Ei sellaisia juhlia tule missään vastaan! Kiitos teille kaikille jotka olette olleet vujuja joskus järkkäämässä ja läsnäolijoille siitä huikeasta menosta ja tunnelmasta!

Entä paras alumnimuisto?
 
Niitä on jo paljon. Komppaan Marjavan ja Kirmasen rapujuhlakommentteja! Ehkä tässä nostan kuitenkin mentorointi- ja sparrailuhetket, joita minulla on ollut vuosien varrella huipputyyppien kanssa. Ne ovat olleet jotain ainutlaatuista. Repiviä, palkitsevia, pieniä, suuria, jopa epätodellisia hetkiä, joissa aika on pysähtynyt tai lentänyt siivillä ja joista on voinut oppia paljon. Suurella mielenkiinnolla olen seurannut läheisiksi tulleiden ihmisten uraa ja elämää. 

Kirmanen kysyi viime Vuoden Alumnina seuraavalta:
Mistä Uraklubissa pitäisi keskustella?
 
Tehokas oman työn johtaminen. Työn tekeminen muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan ja digitalisaatio tuo päivittäin uusia työvälineitä ja mahdollisuuksia mutta to do -listat pyörivät jaloissa ja suoritusvaatimukset kasvavat. Kuinka johtaa ammattimaisesti omaa työtä nyt ja tulevaisuudessa?

Itani kysyi Kvartaalin Alumnina seuraavalta:
Harjun iltasoitto vai Agoran aamunkoitto?

Harjun iltasoitto. On erityisen hienoa nähdä, miten tiet kohtaavat vuosien jälkeen ja vastata tässä yhteydessä Samille, joka jätti merkittävän jäljen minuun ja ympäröiviin ihmisiin tehdessään graduaan silloisessa tiimissäni Metsossa. Niin ja ne perustelut... jäädessäni Jyväskylään harjun iltasoitto on merkinnyt sitä, että on kotona ja se jotenkin vaan kuuluu kaupunkikuvaan. Vuosien varrella siihen on tottunut... toisin kuin niihin Agoran aamunkoittoihin, jonne puskettiin räntäsateessa tenttiä suorittamaan.. Myös tällä sektorilla parhaat hetket ovat kuitenkin liittyneet Agoran iltasoittoon ja illankoittoon. 
​​
Minkä kysymyksen itse esittäisit seuraavalle Vuoden Alumnille tai Kvartaalin alumnille?
Olisitko valmis pitämään luennon Pörssiläisille ja mistä haluaisit heille alumnina puhua?